”Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi. … Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.” Psalmista 56: 9, 13
Jokaisella meillä on varmasti kokemus siitä, että olemme katselleet maisemaa sadepisaroiden kasteltua edessä olevan ikkunan, tuulilasin tai silmälasit. Tuolloin edessä oleva tuttukin maisema saattaa hämärtyä ja joudumme terästämään kaikki muut aistimme hahmottaaksemme reitin.
Välillä elämässämme koittaa myös surun aika, jolloin kyyneleet sumentavat silmät ja edessä olevan näkymän. Surun ja murheen aikana sade voi tuntua erityisen lohduttavalta, jos pystyy ajattelemaan, että taivas myötäelää ja itkee, jolloin omiin kyyneliin sekoittuu taivaasta putoavat kyyneleet.
Jumala on luonut meihin kyvyn tuntea ja myös Jeesus itki Raamatun mukaan eri tilanteissa. Jumalaa kuvataan Raamatussa kaiken lohdutuksen Jumalana. Voit nyt lukea vielä ylläolevan psalmitekstin ja miettiä, onko omassa elämässäsi tällä hetkellä jokin suru tai murhe, johon kaipaisit kaiken lohdutuksen Jumalalta apua. Hän on koonnut ja kokoaa kaikki kyyneleesi talteen ja on kanssasi kaikissa tunteissa, myös surun aikana.